Lista töistä toimii ja kiire pysyi eilen aisoissa. Hurjaa hulabaloota, mutta enpä sortunut syömään. Lista tekemisistä estää varsinkin sen, että jäisi miettimään, että mitäs sitten seuraavaksi tärkein olikaan. Jos jää epämääräisest miettimään, niin voi haahuilla jonnekin syömistä etsimään. :D

Tänään täytyy mennä ostelemaan enempi ruokaa. Täytyy muistaa syödä ennen sitä... Niin ja paino on sama kuin eilen. Ei kummempaa tapahtumaa, mutta eipä painon lisäystäkään.

Piti oikein tarkistaa, että minkä painon olen viimeksi tänne kirjottanut. Se oli 69,8 kg, voihan huokaus sentään. Tänä aamuna paino on 69.6 kg eli vähän alempana, mutta eipä juuri.

Kovasti on hommaa taas tälle päivälle. Päätin, että teen itselleni ihan paperille listan jutuista ja vedän niitä yli sitä mukaa, kun tulee hoidettua. Jotain on keksittävä, ettei epätoivo pääse yllättämään. Epätoivo tietäisi taas epämääräistä syömistä, joten ehdottomasti siihen ei saa luiskahtaa. :) Mutta onpa sentään keskimääräistä aurinkoisempi olotila pääkopassa. Mistähän se on tullut? Ei tietoa, mutta päivään siitä saa mukavasti potkua. :)

Jäi sitten tänään puntari väliin, kun erehdyin syömään puoliunessa aamupalaa. En ikinä käy puntarilla sen jälkeen, vaan aina vessassakäynnin jälkeen ja ennen aamupalaa. Täytyyhän sitä jostain rutiinistä pitää kiinni. :)

Ulkona on jo lämmin olotila. Ei taida paljon tahdonvoima pitää lunta maassa. :( Ajattelin tehdä vastavedon ja tulostaa tuohon seinälle oikein talvisen valkoisen maiseman. Ehkä se tepsii takaisin yrittävään harmauteen. Ja ja toinen juttu on valojen pitäminen sisällä. Ei kannata ylläpitää hämäryyttä sisätiloissa.

Oletteko muuten koskaan käyneet kylässä paikassa, jossa valoja ei todellakaan pidetä päällä. Lehtikin luetaan puolihämärässä ja aina on hämärää. Kenties lamputkin on niin heikkotehoisia, ettei edes valot päällä tunnu valoisalta. Voin kertoa, että sellaisessa "ilmapiirissä" ainakin minä olen tulla hulluksi.

Miten voikaa pienessä talitinttikuvassa olla paljon värejä. Ensin se näytti niin värittömältä ja vähän tylsältä, mutta kun alkaa kuvasta poimia värejä, niin siinähän vallan sokaistuu. Ehkä nämä vielä sokaisevat vähän liikaakin, mutta tulipa taas pieni muistutus maailman ihmeistä. Ei mikään ole niin harmaata, etteikö sieltä jotain hauskaa löytyisi. :) No, ehkä nämä värit ottaa vähän liikaa päähän eli säätelen vielä, kunhan ehdin.

edit: ehkä vaaleanpunainen tai melkein persikan värinen tausta ei sopinut omaan mielialaani. :) Olkoon siis mustaa toistaiseksi.

Pitää varmaan keksiä taas jotain, mutta sen pitäisi olla yhtä hauskaa ja piristävää kuin nuo keltaiset lehdet. :) Täytyypä tuumailla.

Mielummin tassa juttelisi blogipohjasta kuin painosta. Yhtään ei ole tippunut edellisestä puntaroinnista ja kaiholla ajattelen sitä, missä paino jo kävi. No, sinne suunnataan taas ja pidemmällekin. Jojo, mikä jojo tässä hetken, mutta onneksi en päästänyt yhtä pahaksi painoa kuin lähtötilanteessa.

Hiukan harmittaa, jos lumet tästä katoavat taas kokonaan. Mieli oli niin maassa tuossa joku viikko sitten, että vieläkin yhdistän sen super harmaisiin syyskeleihin ja sitähän se taas on, jos lumet sulaa. Haluaisin säilyttää tämän iloisuuden ja elämännälän, mikä taas ehti tulla. Pieni sisäinen vire vaikuttaa niin paljon ihan kaikkeen, mitä elämässä eteen tulee. Minä en pidä masentumisesta. Kuka sitä kaipaa.

Jossain muuten oli juttua siitä, että pohjimmiltaan optimistiset ihmiset masentuu oikein sairastumismielessä paljon harvemmin kuin ne, joilla on negatiivinen elämänasenne. Uskon sen ihan täysin. Olen itse optimisti, joka löytää kyllä positiivisen jyväsen vaikka öljytynnyristä, noin kuvainnollisesti sanoen. Jos en tällainen olisi, niin ei kyllä elämä hymyilisi pätkääkään.