Että otsikko sitten kertoo kaiken. Tai ei sentään. Eilen iski järisyttävän järkyttävä karkinhimo. Sellainen, jonka yli ei vaan pääse millään. No sain koko perheen innostumaan karkkiostoksille ja niin sitä mentiin.

Mättäsin säkillisen irtokarkkia. Ja se ei sitten ollut mitään pientä karkkien pojalle pudottelua, vaan mukaan lähti melkein saumoistaan ratkeileva täysinäinen karkkipussi. Voitte vaan kuvitella. Olisi varmaan pitänyt ottaa kuva... Mutta toisaalta, vielähän sen voi vähän vajentuneenakin tehdä.

Kävi nimittäin niin, että minä herkuttelija, joka voin syödä karkkia kaksin käsin ja käsittämättömällä tahdilla, en oikein välittänytkään niistä karkeista. Ensimmäinen ei maistunutkaan niin hyvältä, toinenkaan ei, jotkut oli vähän parempia, mutta mikään ei vienyt makuhermoa mennessään. Omituista. Itse asiassa päin vastoin, jätin pussin siihen ja join monta lasillista kivennäisvettä ja olinkin sitten tyytyväinen.

Onkohan minun karkkikyllästetty elimistöni pettämässä karkin suhteen. :D Se olisi kyllä toivottu seuraus erittäin vähäkarkkisesta kesästä.