Siis voi miten ihana tapaus tänään. Päälle mahtui sellainen mekko, jonka en tosiaan uskonut mahtuva. Ajattelin aamulla, että kokeillaan nyt sitten, kun olisi niin ihana laittaa juuri se. Vedin mekon päälleni ja ihmettelin, kun mikään sauma ei ollut siinä jo ratketa. Sitten seurasi jännä vaihe - selässä pitkä vetoketju. Vedin ylöspäin ja ei mitään. Vedin vielä ylöspäin ja vaan kädet oli hankaluuksissa, kun ei yltäneet oikein. Ihmettelin jo siinä vaiheessa peilistä, että ei kai tämä tosiaan voi mahtua. Niin vaan mahtui! :) Eikä edes kiristänyt oikein ollenkaan. Mallikin on niin vartalolle edullinen, että pullataikina näytti vallan kurvikkaalta naiselta. :D

Paino on kyllä tänään samassa kuin eilen, mutta mitä sillä on väliä, kun mekko mahtui. ;) Onko muuten naiselle mitään suurempaa hetkellistä palkintoa painon putoamisesta kuin se, että joku tietty vaate mahtuu päälle?