Vaikka paino tänä aamunakin on 70,9 kg (sentään alle maagisen 71), niin tunnen itseni ihan hiukan muodokkaammaksi. Uskaltauduin oikein peilin eteen vähissä vaatteissa. Huh, se on paljon minulta. Pakotin itseni siihen ja vaikka näky ei ihastuta, niin ihan kuin olisi jotain kuitenkin tapahtunut.

Muutenkin olen alkanut tehdä hivuttavaa muutosta peilikuvakammon kanssa. Kauppaan kävellessä en enää varo omaa kuvaani, joka heijastuu ikkunoista. Eilenkin katsoin ja vähän vertasin muihin kulkijoihin. On itse asiassa hyvin vaikeaa arvioida itsensä muihin verrattuna, että mitä kokoluokkaa sitä tosiasiassa on. Ainakin minulla on siinä suuria vaikeuksia ja myönnän, että olen arvioinut itseni hivenen liian hoikaksi vastaantulijoihin verrattuna. Itsensä pettämistähän se on, mutta tulee kai jostain alitajunnasta vähän suojelevana reaktiona. Ja mikä siinä on itseään pettäessä, kun ei sinne peiliin kuukausitolkulla vilkaisekaan.

Mutta nyt on siis se muutos jo hyvällä mallilla, että peili on taas käytössä. Kameraa karkaan kyllä vielä pitkään...

Niin yksi asia minua on kismittänyt aika tavalla viime aikoina ja se on väsymys. Eihän näin kesällä pitäisi väsymys iskeä, mutta olen ollut vähintäänkin viimeisen viikon ajan erittäin väsynyt. Syömisestä se ei voi johtua, koska vitamiinia tulee rutkasti viinimarjapensaista ja järkevästi olen syönyt muutenkin. Ehkä se jotenkin elämäntilanteesta tulee, mutta en kyllä keksi syytä. No onhan sitä tietenkin yhtä sun toista meneillään, mutta ei mitään kurjaa. Täytyy tästä koittaa piristyä. Väsymys ei auta yhtään laihtumispyrkimyksiä.

Koitanpa piristää itseäni hieman rentun ruusuilla, jos niissä vaikka olisi jotain taikaa. :)