Se on 69,7 kg. Mitään ei ole tapahtunut, mutta enpä ole mitään tehnytkään. Niin paitsi töitä. En ole kyllä syönytkään mitään kummallista, lapsen kokonaisesta suklaalevystäkin söin vain yhden palan. Ihan käsittämätön juttu, mutta ei olisi onnistunut, jos olisin heti sen mennyt nappaamaan. Parempi odottaa, että levy on melkein syöty, niin sitten ei voikaan syödä enempää. :D Pullanaisen filosofiaa. :)

Mietin, että oikeastaan päivät on olleet tasapaksua puksutusta eteenpäin ja töitä tosiaan. Positiivinen vire kaikessa on kyllä ollut, mutta ei laihtumisen suhteen. Ehkä minulle iski liika hyvä olotila siitä, että vaatteita alkoi mahtua. Hyvähän tämä painotilanne ei ole missään mielessä, joten nyt on otettava niskasta kiinni. Mutta mukavalta muuten näytti yksi paita, jonka ostin kaupasta,... Niin, minä menin vaateostoksille ja se on kyllä joitan. Mielummin olen ajattelematta sovituskoppeja tässä kokoluokassa.

Päätän nyt, että kuun loppuun mennessä painan enintään 68,5 kg. Kun kerran tällainen nykäyksittäinenkin painon putoaminen lähimenneisyydessä on tepsinyt, niin ehkäpä se tepsisi taas askeleen. Paino kun ei ole tullut takaisin, kun sen on ensin saanut pois. :) Oi, tuo on päivän positiivinen ajatus. :)