Mitä lie vastaan purnaamista ja kapinointia tuokin, että muka lopettaisin. Kenelle sitten riemuitsisin, että MUN FARKUT MAHTUI JALKAAN! Maailman paras aamuyllätys. Parit housut oli pyykissä ja eilen ne kivan ja fiksun tuntuiset housut oli jotenkin kummallisen löysät ja mietin jopa, että pysyykö nämä ylhäällä. Kyllä ne vielä päivän pysyi, kun alkoi illalla kuukauden turvotusaika, mutta tiitä huolimatta farkut mahtui jalkaan. :D

Ja mitkä farkut. Ne on sellaisen, mitä en ole juuri koskaan käyttänyt. Pullataikina paisui niin, että kaapissa ovat olleet ja pitkään. On niissä vieläkin vähän sellaista kiristämisestä johtuvaa poikittaisvekkiä tuossa edessä, mutta nythän on mahtava välitavoite ihan ilman puntaria - Saada ne farkut mahtumaan nätisti. Se ei ole ollenkaan kaukana ja tuosta näki niiiiin ihanasti, että jotain on tapahtunut, että sain motivaatiotakin ihan yllätyksenä, ilmaiseksi ja voi että se tuntuu hyvältä.

Pullanainen is back! Enkä kapinoi enää. Pysyn täällä, koska enhän minä poissa osaa pysyä. :D